Pohjanmaan piirilääkäri, jonka keräyksiensä pohjalta julkaisemat kansanrunovihkot olivat oiva malli nuorelle maisterille ja lääketieteen opiskelijalle. Vihkojensa esipuheessa Topelius viitoitti kerääjien tien Vienan Karjalaan, Vuokkiniemen pitäjään, "ainoaan maanpaikkaan jossa urosväen vanhat tavat ja jutut olivat säilyneet vilpitönnä ja puhtaina".

Topelius ei itse ollut käynyt Vienassa, mutta hän oli saanut pitkiä lauluja karjalaisilta laukkukauppiailta, ja sen perusteella hän uskoi niitä löytyvän heidän kotikylistään lisää. Topeliuksen arvio osoittautui oikeaksi. Vienasta löytyi runonlaulun kultamaa. Siellä eeppinen kansanrunous eli vielä loistoaikaansa, kun se Suomesta oli jo lähes kokonaan kadonnut.

Elias Lönnrot oli epäilemättä oman aikansa matkustelevaisin kainuulainen. Siihen häntä velvoitti jo virkansa. Hän toimi parin vuosikymmenen ajan - vuoden 1833 alkupuolelta vuoden 1853 loppuun - Kajaanin piirilääkärinä toiminta-alueenaan koko Kainuu eli senaikainen Kajaanin kihlakunta. Lääkärin velvollisuuksiin kuuluivat rokotus- ja tarkastusmatkat kaikkiin alueen pitäjiin. Varsinaisten virkamatkojensa lisäksi - ja osittain niiden osana - Lönnrot teki runonkeruu- ja kielentutkimusmatkoja Karjalaan, välillä virkavapauden turvin kauemmaksikin: Lappiin, Kuolaan, Arkangelin alueelle, vepsäläisten asuinalueille ja Viroon asti.

Lönnrotin matkoilla oli suuri merkitys suomalaiselle kulttuurille. Niiden kirkkaimpana tuloksena syntyivät Kalevala, maailmankirjallisuuden klassikoksi nopeasti kohonnut Suomen kansalliseepos.

Ennen Kajaaniin muuttoaan Elias Lönnrot oli tehnyt kolme runonkeruumatkaa. Jo ensimmäisellä vuonna 1828 toteutuneella matkalla hänen tarkoituksenaan oli päästä Vienaan, mutta muuttuneiden matkasuunnitelmien vuoksi aika ei riittänyt siihen. Nurmeksesta hän kääntyi kotimatkalle.

Toisellakaan matkalla hän ei ehtinyt Vienaan, mutta kyllä jo Kainuuseen, jossa hän sai viestin palata Helsinkiin siellä puhjenneen koleraepidemian tähden. Kolmannella matkallaan hän pääsi Vienaan ja kulki mennen tullen Kainuun kautta. Loput runonkeruumatkat tapahtuivatkin jo sitten Kajaanista ja Paltamosta käsin.