Myöhemmin hänen taloonsa Hietajärvelle tulivat piiaksi ja rengiksi Toarie Lesonen Latvajärveltä tai Lapukasta ja Tomenttei Sikov Suikujärveltä. He menivät keskenään naimisiin ja muuttivat Kuivajärven rantaan aloittaen tämän kylän elämän. Tomenttei otti nimen Lari Huovinen ja hänestä tuli Hietajärven ja Kuivajärven Huovisten kantaisä.
Eräiden tietojen mukaan Toarie oli Arhippa Perttusen sisar. Hän oli merkittävä "Kalevala-laulaja", vaikkei hänen runoistaan ole jäänyt aikakirjoihin kuin neljä. Europaeus kertoo tapaamisestaan hänen kanssaan Hietajärvellä joulukuussa 1845:
"Siinä oli vanha eukko, jonka kyllä työn tuskin sain lauluille: mutta sen yksi sana maksoi enemmän kuin monta kymmentä muiden."
Europaeus sai nimittäin Toarie Huoviselta tiedon, että Lemminkäinen tappoi Pohjolan häissä Joukahaisen, Pohjolan isännän. Lönnrot oli jo Kalevalan ensimmäisen painoksen esipuheessa pohtinut sitä, että Joukahainen saattoi kuulua Pohjolan väkeen, ja Europaeukselta hän sai tästä nyt vahvistuksen. Löytönsä vuoksi Europaeus ehdotti, että Kalevalan 30.runo, jossa vielä lauletaan Joukahaisesta elävänä, pitäisi siirtää Pohjolan häälaulun edelle ja jopa kyyttösilmä lappalaisen laulun edelle, koska "tämä Lappalainen oli sama Joukahainen".
Lönnrot ei yhtynyt Europaeuksen näkemykseen, että Joukahaista olisi pidettävä Pohjolan isäntänä, mutta hyväksyi Joukahaisen ja lappalaisen samaksi henkilöksi ja siirsi Kalevalan toiseen painokseen Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulannan runoelman alkuun, jolloin kyyttösilmä lappalaiselle eli Joukahaiselle tuli motiivi yrittää surmata Väinämöinen väijyksistä.
Hietajärvellä on siis merkittävä osuus Kalevalan rakenteeseen, sillä tämä muutos oli maailman luomisen alkuun siirtämisen lisäksi ainoa huomattava rakenteellinen vaihdos lopulliseen Kalevalaan.
Europaeuksen jälkeisiä Hietajärven ja Kuivajärven perinteen tallentajia ovat olleet Borenius, Genetz ja Berner, jotka Kivijärven kylässä tapasivat hietajärveläiset veljekset Miina ja Ohvo Huovisen, ja kirjoittivat heiltä muistiin pääasiassa loitsuja.
Vuonna 1877 P.J.Hannikainen ja Juho Reijonen kävivät Hieta- ja Kuivajärvellä ja saivat runoja Jaakko Huoviselta ja tämän äidiltä Annilta.
Jooseppi Mustakallio merkitsi vuonna 1880 Ontrei Huoviselta kahdeksan satua Kuivajärvellä ja parin seuraavan vuoden aikana Heikki Meriläinen keräsi taikoja Miina ja Timo Huoviselta.
Karjalainen ja Inhakin poikkesivat Kuivajärvellä, jossa saivat loitsuja Moarie Huoviselta.
Useampia kertoja Kuiva- ja Hietajärvellä käyneitä perinteentallentajia ovat Iivo Marttinen, Sakari Jouhki, Petri Lesonen, Samuli Paulaharju ja myöhemmässä vaiheessa eli 1950-luvulta alkaen Pertti ja Helmi Virtaranta, jotka ovat haastatelleet kylien viimeisiä merkittäviä vanhan perinteen taitajia Domna Huovista ja Miikkula Huovista. Pertti Virtaranta on useissa teoksissaan kertonut näiden vienalaiskylien perinteestä ja sen taitajista, laajimmin kirjassa "Polku sammui". Kokonaan sukupolvelta toiselle suusanallisena siirtynyt lauluperinne ei kuitenkaan ole Hietajärveltä kadonnut. Kantajana on Johannes eli Jussi Huovinen, joka taitaa myös kanteleen soiton - ja itse soittimen teonkin. Hänen käsialaansa ovat myös Kuivajärven matkamiehen risti sekä vanhan Kalmosaaren muistoristi.
Joka kesä heinäkuun alussa Kuivajärvellä vietetään kylän praasniekkaa.
Kuva: Perinteentaitaja Jussi Huovinen ja akateemikko Pertti Virtaranta