Kainuun kunnat, joiden kautta Lönnrot kulki tällä matkalla: Kajaani, Vaala, Puolanka, Hyrynsalmi, Suomussalmi
Seitsemännellä runonkeruumatkallaan Lönnrot tutki runon levinneisyyttä pohjoisessa ja etelän suunnalla. Ensimmäisen osan matka ulottui Pohjois-Vienasta aina Kuolan niemimaalle ja Lappiin asti. Toukokuun alkupuolelle 1837 hän palasi välillä Kajaaniin, ennenkuin jatkoi tutkimista etelässä päin.
Reitti:
Kajaani - Paltamo - Ristijärvi - Hyrynsalmi - Kianta - Lonkka - Vuonninen - Jyvöälahti - Uhtua - Ohta - Pistojärvi - Suvanto - Makari - Tuhkala - Katosalampi - Akkala - Käpäli - Suurijärvi - Vaarakylä - Skiitta - Pyhäsaari - Kuusamo - Pääjärvi - Majavalahti - Heinäjärvi - Jäletjärvi - Uusikylä - Kiretti - Kannanlahti - Kuola - Muotka - Petsamo - Paatsjoki - Näytämö - Inari - Sodankylä - Kuusamo - Kajaani
Jo kuudennella runonkeruumatkallaan Lönnrot oli aloittanut runonlaulun esiintymisen kartoittamisen. Jo silloin vuonna 1835 hän oli aikonut yliopiston tuella tehdä entisiä huomattavasti laajemman matkan, mutta tuolloin hanke kariutui. Syksystä 1836 Lönnrot oli saanut vuoden virkavapauden, joka kyllä venyi 14 kuukaudeksi, laajan tutkimusmatkan tehdäkseen. Sitä varten hän sai Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta apurahankin. Matkasuunnitelma edellytti, "että ensin oli käytävä niillä seuduin asuvien suomalaisten luona, jotka ovat lähinnä valtakunnan rajaa täältä pohjoiseen päin, ja että matka sitten oli ulotettava täältä kaakkoon, osaksi Venäjän, osaksi Suomen alueelle."
Käytännössä matkasta tuli kaksiosainen, sillä pohjoisen kierroksen jälkeen Lönnrot välillä palasi Kajaaniin. Yhtenä kokonaisuutena matkaa on kuitenkin aina käsitelty, koska sille oli asetettu tietyt tehtävät ja se tapahtui stipendin turvin.
Ensimmäisen osan alkutaipaleelle Lönnrot sai toverikseen sotkamolaisen ylioppilaan J.F.Cajanin. Sen reitti selviää Lönnrotin Kajaanin postinhoitaja C.E.Gosmanille Uhtualta lähettämästä kirjeestä.
Paluusta takaisin kotiseudulle, jonne Lönnrot saapui toukokuun alkupuolella 1837, hän kirjoittaa matkakertomuksensa lopuksi:
"Vielä olisi kerrottavana, miten Näytämöstä kulin toverini Ekdahlin kotipaikkaan, siitä Inarin Lapin kirkolle, sieltä Sodankylään, Kemijärveen, Kuusamoon, Kiannalle, Hyrynsalmeen, Paltamoon, ja viimein Kajaaniin, mutta kun siinä, mitä jo kerroimme, on kyllä kerraksensa, niin loppukoon tarinani tähän."
VII matkan 2. osa
Kainuun kunnat, joiden kautta Lönnrot kulki tällä matkalla: Paltamo, Ristijärvi, Hyrynsalmi, Suomussalmi
Tällä matkallaan Lönnrot kuvaa seikkaperäisimmin Kainuussa kulkemistaan. Hän ei tyydy vain matkareitin selostamiseen, vaan kuvailee värikkäästi ja osittain veitikka silmäkulmassa näkemäänsä ja kokemaansa. Rajan takana matka suuntautui etelään, ja Lönnrot palasi Kajaaniin vasta puolen vuoden perästä.
Reitti:
Paltamo - Ristijärvi - Hyrynsalmi - Kianta - Kivijärvi - Tšena - Vuokkiniemi - Kostamus - Kontokki - Luvajärvi - Repola - Pielinen - Ilomantsi - Eno - Liperi - Rääkkylä - Tohmajärvi - Kitee - Ruskeala - Sortavala - Jaakkima - Kurkijoki - Parikkala - Rautjärvi - Ruokolahti - Joutseno - Lappee - Lappeenranta - Lemi - Savitaipale - Taipalsaari - Ruokolahti - Sääminki - Kerimäki - Liperi - Kontiolahti - Juuka - Nurmes - Kajaani
VII matkan 2. osa
Jälleen kerran Keckman saa kuulla Lönnrotilta matkareitin, kun hän on lähdössä tutkimusmatkansa toiselle osuudelle:
"Kajaanista 26 Toukokuuta 1837 Hyvä veljeni! Täällä olen jo kolmatta viikkoa outtanut jäien lähteä, vaan nytpä ovatki irtonaisna. Nyt lähen taasen Wuokkiniemeen ja sieltä kiertelen kaakossuuntaan Valkien meren ja Suomen rajojen väliä niin loitoksi, kun Suomen kieltä kestää. ..."
Tällä kertaa Lönnrot on Kainuunkin osalta kirjoittanut matkakertomukseen seikkaperäisen selostuksen kulkemisesta sattumuksineen.
Matka jatkui rajan yli Kivijärven kylään ja päättyi lopulta takaisin Suomen puolelle Sortavalaan elokuun lopussa. Sen jälkeen Lönnrot jatkoi keruutaan Savossa ja Suomen Karjalassa, ennen kuin palasi marraskuussa Kajaaniin.
Väinö Kaukonen toteaa, että matkan alkuosan keräelmistä on Lönnrotin kokoelmissa yllättävän vähän muistiinpanoja, mutta sen sijaan jälkimmäisen osan anti oli hyvä, lukuun ottamatta kertovia runoja, joita oli vain yhteensä n. 1100 säettä. Lyyrillisiä ja loitsurunoja sen sijaan kerääntyi 5900 säettä. Niiden lisäksi vielä sananlaskuja, arvoituksia ja satuja.