Myöhemmin A. A. Borenius, joka myös selvitti aikaisemman sukupolven runonkerääjien anonyymien laulajien henkilöllisyyksiä, sai toteennäytetyksi, että Sjögrenin laulattama poika oli Uhtualla 1805 syntynyt Jouhko Huotarinen, Vaassilaisten sukua, ja Genetzin kanssa hän itsekin laulatti tätä saaden häneltä toistakymmentä runoa. Niistä mielenkiintoisin on se Lemminkäisen virren muunnelma, jonka Sjögrenkin oli saanut. Sjögren oli saanut siitä muistiin 86 säettä, mutta Borenius vain 12. Aikuisiällään Jouhko Huotarisesta oli tullut Jyskyjärven ja Uhtuan kunnanesimies. 

Ennen Lönnrotia vielä Fellman kävi Uhtualla 1829, mutta häneltä ei ole jäänyt sieltä runomuistiinpanoja.

Lönnrot

Lönnrot oli Uhtualla kolmeen otteeseen: viidennellä runonkeruumatkallaan 21.-23.4.1834, kuudennella matkallaan 26.-28.4.1835 ja seitsemännellä matkallaan Cajanin kanssa 3.-25.11.1836.

Ensimmäisen käynnin aikana saadut runot ovat siis ehtineet aineistoksi Kalevalan ensimmäistä laitosta varten. Nimeltä Lönnrot mainitsee tältä matkaltaan vain yhden runonlaulajan: "Muuan leski nimeltä Matro kunnostautui ennen muita. Sitten kun hän puolentoista päivää oli laulanut, sukankudin kädessään, astui hänen sijaansa toisia, jotka lauloivat osaksi hänen laulamiensa runojen toisintoja, osaksi toisia, uusia."

Tätä Matroa ei ole täysin varmasti saatu tunnistetuksi, mutta Borenius on selvittänyt tekstianalyysin perusteella erään toisen Lönnrotin nimeltä mainitsemattoman laulajan Lari Teponpoika Bogdanoviksi, jonka poikaa niinikään Laria - Vikli-Laria, hän on itse laulattanut. Arvokkain molempien Larien säilyttämistä muinaisrunoista on Ahdin ja Kyllikin runo, jota isä Lari lauloi Lönnrotille 104 ja poika Boreniukselle 72 säettä. Nämä ovat ainoat tämän runon Vienasta saadut toisinnot.

Lönnrotin toisen Uhtuan käynnin merkittävin laulaja oli Sirkeisen Vaske eli Varahvontta Jamanen, josta Lönnrot itse kertoo seuraavasti:

"Uhtuvassa tapasin ennen tuntemattoman Jamala nimisen miehen, joka ensinnä lupasi 5:estä rupilasta kaiken päivän, aamusta ruveten iltaan saakka laulaa, vaan sitte nähtyä, jotta kynä taisi terävämmin käessäni pyörähellä, kun uskokana, yhtyy toiseen kauppaan. Tätä myöten otti hän lauloakseen 20 pitempätä runoa sanotulla maksolla ja, mitä muistaisi, päälliseksi. Niin kirjotinki kaiken päivän häneltä. Pieni poika istu lähellä ja veisti joka runolta pykälen puuhun. Pimiän tullen tuli määrätty lukuki täyteen ja toisella päivällä kirjotin luvatuita pienempiä runoja murkkina päiviin asti."

Tehdyn sopimuksen ansiosta Lönnrot tallensi Varahvontan runovaraston huolellisemmin kuin kenenkään toisen Uhtuan laulajan. Jamasen (jota nimeä Jamalasta muut kuin Lönnrot ovat käyttäneet) ukolta hän sai mm. runon, jossa kotkan Väinämöisen polvelle munimat munat putosivat hauen vatsaan, ja kotka ne löydettyään muuttaa maaksi ja taivaaksi. Samantapaisen toisinnon Castrén neljä vuotta myöhemmin sanoi saaneensa Vuonnisesta luullen ettei sitä sisältönsä puolesta ennen ollut tunnettu. Tosin myöhemmin Borenius on osoittanut, että Castrénin toisinto ei voi olla peräisin Vuonnisesta, vaan sekin on tallennettu Uhtualta - ja Castrén siis muistanut jälkeenpäin tallennuspaikan väärin.

Kolmannella Uhtuan käynnillään, jolloin Lönnrot majaili Jamasen talossa ja jolloin hänellä oli toverinaan Cajan, hän viipyi siellä kolmisen viikkoa ja omien sanojensa mukaan laulatti joka päivä "sekä tyttöjä, akkoja että miehiä ja poikia". Tutkijat eivät ole kuitenkaan löytäneet Lönnrotin papereista kuin yhden ainoan runomuistiinpanon syksyltä 1836. Täten niin laulut kuin laulajatkin ovat tietämättömissä. Cajanin muistiinpanot ovat kyllä tallessa, mutta niihin ei ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta merkitty tallennuspaikkaa, saati sitten laulajaa. Lönnrotin tallenteista Kaukonen arvelee, että ne voivat olla merkittyinä hänen mukanaan olleeseen välilehditettyyn Kalevalaan, koska niiden alkuperäislähteistä ei ole tietoa.

Castrén

Castrén keräsi Uhtualta lähinnä loitsuja. Kuitenkin hänellä on sieltä myös häävirsien näytteitä,
jotka ovatkin hänen 1839 matkansa ainoat lyyriset muistiinpanot.

Europaeus

Europaeus kävi Uhtualla helmikuussa 1846. Hän oli siellä vain yhden päivän ja toteaa lakonisesti: "Kerättyäni, mitä sain niiltä, joita edelliset laulun kerääjät eivät vielä olleet laulattaneet, matkustin sieltä Röhöjärven kylään." Erikoisuutena Europaeuksen kokoelmissa on pari Suomen Kansan Vanhat Runot -teoksesta sensuroitua "tuhmaa" runoa, jotka pääsivät julkisuuteen vasta vuonna 1996 ilmestyneessä Matti Kuusen toimittamassa SKVR:n lisäosassa.

Berner, Genetz, Borenius

Berner, Genetz ja Borenius kolusivat Uhtuan tienoita 1870-luvun alkupuolella ja laulattivat jo edellämainittujen runontaitajien lisäksi ainakin Hilippäisen Arhippaa, kuhmolaissyntyistä, mutta täysin vienankarjalaistunutta Vasseli eli Mässi Hännistä, Kostja Huotarista ja Tero Kormilaista.

Ervasti ja Basilier

1870-luvun muita Uhtuan kävijöitä ovar Ervasti ja Basilier. Seuraavalla vuosikymmenellä siellä vierailivat ainakin Juvelius ja Varonen (molemmat vuonna 1886).

Kareliaaneja ja tiedemiehiä

Valokuvien ja matkakuvausten vuoksi hyvin merkittäviä vierailijoita olivat I.K.Inha ja Kusti Karjalainen, jotka laulattivat ja ikuistivat myös Jamasen ukon pojat Poavilan ja Triihvon. Muita Uhtualla käyneitä kareliaaneja ovat Sparre ja Wikström ja ehkä vielä heihin luettava Ilmari Kianto, jonka kanssa samoihin aikoihin (1918) seudulla liikkuivat mm. tutkijat A.O.Väisänen ja Väinö Salminen.

Tämän vuosisadan karjalaisia Uhtuan perinteen kerääjiä ovat mm. Risto Bogdanov, Viktor Jevsejev, Palaga Kuikka, Elina Timonen ja Aleksandra Stepanova. Tatjana Perttunen ja Maria Mihejeva olivat etevimpiä heidän haastattelemistaan.