K. F. Karjalainen erehtyi luulemaan Vihtooraa ennen löytämättömäksi suurlaulajaksi, mutta todellisuudessa tämä esitti kerääjälle aidon kansanrunouden sijasta Kalevalan säkeitä. Luku- ja kirjoitustaidoton mies oli kuullut Kalevalaa luettavan kauppamatkoillaan Suomessa ja hän oli painanut kuullun muistiinsa.