Heti luovutettuaan Kalevalan käsikirjoituksen painettavaksi Lönnrot aloitti runonkeruun eepoksen täydentämiseksi. Samalla hän halusi tutkia runonlaulun levinneisyyden rajat Vienassa. Tällä matkalla hän suuntasi kulkunsa itään.
Reitti:
Kajaani - Sotkamo - Kuhmo - Repola - Rukajärvi - Kellovaara - Jyskyjärvi - Uhtua - Jyvöälahti - Pirttilahti - Vuokkiniemi - Tšena - Kivijärvi - Kianta - Hyrynsalmi - Ristijärvi - Paltamo - Kajaani
Kalevalan valmistumisen jälkeen Lönnrot ei lopettanut runonkeruutaan, sillä hänellä oli mielessään Kalevalan "täydentäminen". Keväällä 1835 hän lähti yhdistäen taas virkamatkansa runonkeruuseen Vienaan tutkimaan runonlaulualueen rajoja etelässä ja idässä päin. Samalla hän vei rokotteita Repolaan, jossa oli edellisvuonna käydessään havainnut niiden puuttuvan kokonaan. Tästä hän oli jo palaamispäivänään Kajaaniin raportoinut Lääkintöhallitusta kirjeellään (14.11.1834):
"Rokkojentarkastus-matkan yhteydessä lähdin tänä vuonna Kuhmon kappelin rajakylistä Repolan pitäjään Aunuksen kuvernementtiin ja sain tietää, ettei siellä vielä koskaan ole rokotusta toimitettu, mikä näille rajaseuduille on ikävä asia. Sikäläinen rahvas asuu suurissa kylissä, ei yksittäin niin kuin tässä läänissä, mistä seuraa, että isorokko alkuun päästyään raivoaa sen pahemmin ja siirtyy tavallisesti yli rajan tähänkin lääniin. Talonpoika Törhöstä lukuun ottamatta, joka asuu Repolan kirkolla ja sieltä asti oli vienyt lapsensa Petroskoihin rokotettavaksi, ei ketään muuta rokotettua voinut tavata. Pappikin oli halukas ensi kesänä viemään lapsensa rokotettaviksi Petroskoihin, jonne on täältä matkaa kolmisenkymmentä penikulmaa. Tästä kustannuksesta hän voinee päästä, kun minä lupasin ensi keväänä alkaa rokotuksen Kuhmon rajakylissä ja sieltä antaa hänelle rokotusainetta sekä omia että toisten lapsia varten, sillä rahvaskin tuntuu täällä hyvin luottavan rokotukseen, kun se useiden isorokon puuskien aikana on havainnut, että Törhösen lapsiin ei milloinkaan ole tarttunut."
Virkamatka oli ajoitettu hyville hankikeleille, muuta matka ei sujunut odotusten mukaisesti. Lönnrot juuttui Kuhmon pappilaan viikon päiviksi ja kertoo kirjeessään C.N.Keckmanille syistä tähän. Odotteluaikanaan Lönnrot siis kävi Kuhmon rajakylissä pappien kera kinkereillä ja sai samalla matkalla runoja rajan takaa tulleilta karjalaisita. Hän myös vietti aikaa kortin peluussa pitäjän säätyläisten ja virkamiesten kanssa pappilan tiloissa.
Keckmanillekin on Lönnrot ehtinyt kirjoittaa vuoden 1835 puolella ennen huhtikuun kirjettään kaksi kertaa (25.2. ja 9.3.) mainiten Kalevalan nimeltä. Myös käsikirjoituksessa nimi on ollut mukana alusta alkaen. Ainoastaan alaotsikko muuttui jonkin verran, kun Lönnrot tahtoi muutta sanan entisiä muotoon muinosia (Kirje Keckmanille 6.11.1835). Vanhan Kalevalan lopullinen nimi täydellisessä asussaan kuului: "Kalewala taikka Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista ajoista". Lönnrotin 12.4.1835 kirjeen lauseen "Mitäs Sinusta on nimi Kalevala?" pohjalta eräät lähdeaineistoon perehtymättömät tutkijat ja Kalevala-harrastajat ovat esittäneet olettamuksen, että eepos olisi saanut nimensä tuon kirjeen perusteella. Todellisuudessa Lönnrot oli nimennyt aikaansaannoksensa jo paljon aikaisemmin. Nyt hän - lähetettyään Kalevalan käsikirjoituksen Helsinkiin maaliskuun alussa postimestari Montgomeryn mukana - halusi vain kysäistä SKS:n sihteeriltä, miellyttikö hänen antamansa nimi tätä. Nimen pohdinta oli alkanut jo reilu vuosi aiemmin, kun Lönnrot oli lähettänyt Keckmanille myöhemmin "Alku-Kalevalaksi" nimitetyn käsikirjoituksensa, jonka painattamisen hän kielsi palattuaan viidenneltä matkaltaan voidakseen lisätä käsikirjoitukseen Arhippa Perttusen ja muiden tuon matkan laulajien annin. "Alku-Kalevalan" nimiehdotuksia, joista osasta Lönnrot jo niitä esitellessään luopuu ovat " Väinämöinen", "Ilmarinen ja Lemminkäinen", "Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen", "Suomen kansan mythologia vanhoilla runoilla toimitettu eli Väinölä ja Pohjola" sekä "Väinämöisen Kantele". Näitä nimiä Lönnrot tarjoilee Keckmanille kirjeessään 14.3.1834.
Nimi Kalevala oli jo löytynyt loppuvuoteen 1834. Syksymatkansa jälkeen Lönnrot kirjoittaa 28.11.1834 tohtori J.F.Ticklenille: "Koko syksyn olen työkseni järjestänyt aika joukon suomalaisia runoja Kalevala-nimiseksi kertomarunoksi. Työ, joka ennen painettuja Väinämöisestä j.n.e. Tällä välin olen tehnyt rokotusmatkoja oikealle ja vasemmalle noin sadan hopearuplan edestä. Sellaisella kävin äskettäin Repolassa Aunuksen kuvernementissa asti, missä pappilassa vietin muutaman päivän."
Kuudennen runonkeruumatkansa reitistä Karjalan puolella Lönnrot kirjoittaa kotiinsa palattuaan selostuksen ystävälleen Keckmanille. Kirje on päivätty toukokuun 8. 1835.
Suomen puolella matka muuttui taas virkamatkaksi. Kiannan pappilassa toukokuun 1. päivänä 1835 Lönnrot kirjaa päiväkirjaansa sekä rajantakaisia tapahtumia että paluureitin Kiannalle saakka.
"Huhtikuun 22 päivänä, joka oli keskiviikko, läksin Rukavaaran Pappilasta, kylläki kauan hyvin piäntöä siellä muistellen. Muuten runojen vuoksi olentoni siellä oli tyhjä. Vasta viimmesellä päivällä onnistu saahakseni akoilta erähiä itkuvirsiä, ei nekän suuriarvoset. Itkuvirsiä olen yrittänyt jo ennenki muilta kirjottaa, vaan mikä lienee, siitä ei tule tolkkua. Näyttää kun ne olisivat ikivanhaa laatua, sillä niissä on kamaloita sanoja, joita ei ymmärrä, eikä malta yhellä eli kahella sanomisella. Niitä taas kertoen kysyessä, miten oli sekin sana, unohtuvat puolet pois sekä sanojalta jotta kirjottajalta, eikä tule täyttä kullonkana. Häissä itketään talosta lähtevälle tytölle, peiahissa kuolleelle, j.n.e.
Rukavaarasta 13 v. Jekon talon Tiiksin kyleä, siitä 20 Kellovoaran, 7 Sirkkemiin, 43 Jyskyjärveen, 40 Nurmilahteen, 10 Luusalmeen, 30 Uhtuvaan, 15 Jyvälahteen, 30 Vuokkiniemeen, 5 Tsenaniemeen, 25 Kivijärveen, 6 Viiankiin, 4 Hyryyn, 10 Pussilaan, 50 Kiannan pappilaan. - Sirkkemiä mainittiin myös Sirkkakemiksiki. Jekossa makasin yötä, niin siitä [kuljettuani] 23 [virstaa] tulin esinnä Kellovaara[a]n, jossa vanhalta akalta, Latvajärven Arhipan sisarelta, kirjotin usiampia runoja. Iltapuolella Jyskyjärveen päin matkaan Kemijokea myöten. Jäätä varottiin jo huonoksi, jonka tähen lähti 2 miestä saattamaan, äsken nimitetyn akan poika setänensä (djädo). Yöllä makasimma vähän aikaa metsäpertissä ja muun aian matkasimma, minä nukkuen reessaä. Siinä kerran laululla heräsin kylläki somasti. Toisessa metsäpertissä akan pojalta Simanalta kirjottelin 2 tiimaa lauluja, ja iltapuolella tulimma Jyskyjärveen."
Kuudennen matkan tuloksena oli 103 runoa ja n. 4 500 säettä.