Runolaulajat
Vuonnisen runolaulajilla on ollut suuri merkitys Kalevalalle. Keskusteltuaan Vaassila Kieleväisen kanssa Elias Lönnrot sai idean tehdä kokoamistaan kansanrunoista eepoksen. Ontrei Malinen lauloi Lönnrotille kaikkein parhaimman Sampo-runon.
Kun Lönnrot syksyllä 1833 tapasi Ontrei Malisen, tämä oli paras niistä runonlaulajista, joita hän siihen mennessä oli kohdannut.
Tapaaminen Vaassila Kieleväisen kanssa antoi Lönnrotin runonkeruulle kokonaan uuden suunnan: hän sai idean rakentaa eepoksen.
Ensimmäisen kerran Lönnrot kävi Vuonnisessa 1833. Myös seuraavalla eli viidennellä keruumatkallaan vuonna 1834 hän viivähti siellä muutaman tunnin. Hän kirjasi kahden kolmen tunnin aikana muistiin ne runot, joita "muuan vanha naiseläjä ilmoittautui laulamaan".
Lönnrotin, Castrénin ja Europeauksen jälkeinen runonkerääjäpolvi laulatti Ontrei Malisen ja Vaassila Kieleväisen jälkeisiä perinteentaitajia. Pääosa heistä kuului kylää "hallitsevaan" Malisen runonlaulajasukuun.
Vaikka Ontrei ja Vaassila ovat kulttuurihistoriallisesti Vuonnisen merkittävimmät laulajat, määrällisesti enemmän tallennettua kansanperinneaarteistoa on kartuttanut heitä paljon myöhäisempi perinteentaitaja, Samuli Paulaharjun "löytö" Anni Lehtonen, jolta Suomen Kansan Vanhoissa Runoissa on yli 4 500 runosäettä.