Vuonna 1921 A. R. Niemi kirjoittaa innoittuneesti Anni Lehtosesta:

"Samanlainen ilmiö kuin aikoinaan Larin Paraske oli etelässä, on pohjoisessa Anni Lehtonen. Kuten Paraske, esiintyy Anni keruun viimeisessä vaiheessa ja hämmästyttää maailmaa runovarojensa äärettömällä rikkaudella. Tosin molempien runot ovat aivan erilaiset, mutta yhteistä näille kansannaisille on esi-isien muinaisten runoaarteiden huolellinen säilyttäminen. Vuonninen, tuo kaukainen salokylä, joka jo kerran, 1830-luvulla, antoi Kalevalan kokoonpanijalle ensiluokkaisia aineksia ja johtolangan sen ensimmäisen luonnoksen laatimiseksi ja sitten Boreniuksen keräysten kautta tavattomasti rikastutti kertovaisten runojen tuntemusta, on Anni Lehtosen virsi- ja y.m.kokoelmien kautta näilläkin aloilla kohonnut ensisijalle Vienan läänin runorikkaiden kyläkuntien joukossa. On kuin olisi Anni Lehtosessa koko heimon muinainen viisaus ja runous vielä kerran ennen sammumistaan leimahtanut kirkkaaseen loimoon..."

Enin osa Annin runoista on loitsuja. Niitä on yli 250 kappaletta, yhteiseltä säemäärältään noin 2 700. Eeppistä runoutta hän muisti vähän, Sampojaksoakin vain 3 säettä. Anni Lehtoselta Paulaharju kirjoitti hyvin paljon itkuvirsiä, sananlaskuja ja lastenviihdytyslauluja.

Anni Lehtosessa yhdistyy kolme mahtavaa laulajasukua. Hänen äitinsä Okahvie oli Ontrei Malisen pojantytär, hänen äidinäitinsä Tsenan Pietari Kettusen tytär ja hänen isänsä Lonkan Karjalaisia (Martiska Karjalaisen veljenpoika).