Lönnrot kertoo myös piipahtaneensa tervehdyskäynnillä Ontrei Malisen luona, ennenkuin lähti yön selkään reellä kohti Jyvöälahtea.

Seitsemännen runonkeruumatkansa yhteydessä Lönnrot kävi vielä kerran Vuonnisessa, tällä kertaa yhdessä J.F.Cajanin kanssa. He saapuivat Vuonniseen lauantaina 22. lokakuuta (1836) ja jatkoivat matkaa maanantaiaamuna. Pyhäpäivän vietosta Cajan kertoo: "... katselimma tyttärien ja poikien kisoja, pakasimma kokouneien urohien kera, laulomma Kalevalata, ja menimmä sittä maata." Koko tältä matkalta ei Lönnrotilta ole säilynyt kuin yksi runomuistiinpano ja Cajan puolestaan ei merkinnyt muistiinpanopaikkoja ja laulajia jälkipolville. Näin ei varmasti tiedetä, tapahtuiko tuon pyhänseudun "Kalevalan laulaminen" vain kuulijoiden iloksi, vai pantiinko siitä jotakin muistiinkin. Joka tapauksessa Cajanilla on muistissa Vaassilalta saatuja loitsuja. Ne on kenties kirjoitettu tuossa tilaisuudessa.

Vuonnisen seuraava runonkerääjä (1839) M.A.Castrén puolestaan kertoo saaneensa sieltä melkoisen saaliin loitsurunoja, jumalaistaruja ja kansantarinoita. Hän tapasi myös Vaassila Kieleväisen, joka tietäjien tavoista poiketen paljasti vieraalle taikakeinojaan ja -välineitään.

"Täällä (Vuonnisessa) sain myös nähdä jokseenkin täydellisen kokoelman loitsimisessa käytettäviä välikappaleita. Tämän kokoelman omistaja, joka oli kuuluisin noita koko Karjalassa ja nimeltään Kieleväinen, ilmaisi minulle joukon eriskummaisia taikakeinoja. Ne ovat nimittäin muodostetut määrätyistä tempuista ja niihin kuuluu muutamien sangen lyhyiden loitsulauselmain lukeminen."

Kalevalan toiseen painokseen vaikuttavia keräyksiä Vuonnisesta olivat vielä Europaeuksen talvimatkallaan 1845-46 saamat runot.