Noin 50 vuotta myöhemmin eli 1880-luvun taitteessa A.W.Ervasti kertoo talojen määräksi jo n. 140. 1990-luvun lopussa Vuokkiniemessä oli yli 200 taloa ja n. 500 asukasta. Heistä karjalaisia oli n. 85%. Vuokkiniemen väestöstä valtaosa käyttää keskinäisenä kielenään paikallista karjalaa, joka on hyvin lähellä suomen kieltä. 

Kylän arkkitehtuuri

Arkkitehtuurinsa puolesta ei Vuokkiniemi ole koskaan ollut mikään karjalaisen rakennustaiteen helmi. Louis Sparre kirjoittaa vuoden 1892 Vuokkiniemestä näin:

"Vuokkiniemen ja Uhtuan kylät, joita usein mainitaan Vienan Karjalan yhteydessä, ovat isoimmat ja tärkeimmät koko Arkangelin kuvernementissä, lukuunottamatta rannikkoaluetta. Tuntemistamme kuvauksista päättäen odotimme, että Vuokkiniemi muistuttaisi kaupunkia, mutta jo loitolla näimme, että se toivomme pettäisi. Suurin osa kylää, kolmisenkymmentä taloa, on aukealla hiekkamaalla, pienen valkean kirkon ympärillä. Näiden talojen takana pohjoispuolella kohoaa hiekkaharju, joka suojaa niitä ikäänkuin korkea linnoituksen vallitus. Harjun toisella puolella on toinen puoli kylää ja majatalo. Huomaa selvästi, että nämä seudut ovat saaneet lujasti vaikutuksia lännestä päin. ... Katot ovat matalammat, ne eivät ole niin vinot kuin muualla, ja ne on katettu päreillä eikä laudoilla. Seinähirret ovat ulkopuolelta veistetyt, jotavastoin muualla aina pyöreät, ja usein ovat seinät myöskin laudoitetut, jollaista emme ole missään aitokarjalaisissa kylissä nähneet."

1990-luvulle tultaessa Vuokkiniemi oli, jos mahdollista, vielä sekavammannäköinen. Edellä on kerrottu siitä, että lähikyliä "likvidoitaessa" taloja niistä siirrettiin Vuokkiniemeen. Hyvin suuri osa talokantaa onkin Vuokkiniemessä tällaisia siirtorakennuksia tai niiden hirsistä tehtyjä taloja. Keskikylällä on lisäksi parruista rakennettuja, kahden perheen parakkimaisia asuintaloja - samanlaisia kuin metsäpunkteilla kautta Pohjois-Venäjän.

Heti kylien elvytyshankkeen alkaessa Vuokkiniemen arkkitehtoniseen kokonaisuuteen kiinnitettiin huomiota. Sitä varten laadittiin yleiskaava. Siinä osa kylästä on määritelty historialliseksi suojelualueeksi. Suojelualuetta hallitsee Ontsin talo, joka on entinen kestikievari. Talo entisöidään ja otetaan uudelleen vanhaan käyttöön. Pihapiiriin kuuluu talli ja 4 vanhaa aittaa, jotka Karjalan Kulttuuriministeriön restaurointiosasto entisöi kesällä 1991.

Ontsin talon ohella kylänosassa on muitakin vanhoja taloja. Niistä Hilipän talo on tarkoitus entisöidä kotiseutumuseoksi ja muut asuintaloiksi, jossa käytössä ne nykyäänkin ovat.

Lähivuosikymmeninä rakennetut parakkimaiset asuintalot ja perinteeseen sopimattomat varastorakennukset on tarkoitus myöhemmässä vaiheessa purkaa - kun asukkaille saadaan uudet talot - ja tehdä kylänosasta elävä museo. Kylänosan saunaranta kuuluu myös suojelun piiriin.

Syyskuussa 1991 Arhippa Perttusen säätiö pystytti Vuokkiniemen historiallisen kylänosan "portiksi" Alpo Sailon muovaaman Miihkali Perttusen runonlaulajapatsaan pronssiin valettuna.

Vuokkiniemen väestö

Vaikka Vuokkiniemi ei kuulu Karjalan kauneimpiin kyliin, se on kuitenkin niistä kaikkein tärkein, ei ainoastaan kulttuurihistoriallisen menneisyytensä vuoksi, vaan siksi, että se on Karjalan kansallisin kylä. Jo edellä on todettu, että 85% kylän asukkaista on karjalaisia ja että asukkaat puhuvat keskenään paikallista karjalan murretta.

Vuokkiniemen asujaimisto koostuu kanta-asukkaiden lisäksi 1960-luvulla autioituneiden läheisten runokylien väestöstä. Vuokkiniemeläiseten joukossa on paljon sellaisia, joiden juuret ovat autioituneissa lähikylissä.

Vuokkiniemestä on vaikea löytää sellaista perhettä, joka ei jollakin tavoin olisi sukulaissiteissä Vienan kuuluihin runonlaulajasukuihin.

Vuokkiniemi on myös alueensa koulukeskus. Kylässä sijaitsee 11-luokkainen, ammatti- ja yliopisto-opiskeluun johtava koulu.